Sarkoomat
Sarkoomat ovat harvinaisia syöpiä. Vuonna 2021 Suomessa todettiin 36 543 uutta syöpää. Uusista syövistä
luusarkoomia oli vajaat 50 ja pehmytkudossarkoomia hieman yli 200.
Sarkoomarahaston yhtenä tehtävänä on jakaa tietoa sarkoomista. Tulemme rakentamaan verkkosivuillemme asiantuntijoiden avustuksella sarkoomia käsittelevän laajan kokonaisuuden. Alle on koottu perustietoa sarkoomista.
Sarkoomat ovat harvinaisia, pahanlaatuisia, tukikudoksista peräisin olevia syöpiä. Suomessa sairaus luetaan harvinaiseksi, kun siihen sairastuu enintään viisi henkilöä 10 000:ta asukasta kohden. Sarkoomalla tämä suhdeluku on noin 0,8/100 000 henkilöä/vuosi.
Vuonna 2021 Suomessa todettiin 36 543 uutta syöpää. Syöpäpotilaiden viiden vuoden suhteellinen elossaololuku oli 70 prosenttia. Uusista syövistä luusarkoomia oli vajaat 50 ja pehmytkudossarkoomia hieman yli 200. Sarkoomien osuus on hieman alle 1% kaikista syövistä.
Sarkoomia esiintyy kaikissa ikäluokissa. Osa sarkoomista on erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten syöpiä.
Sarkoomien viisivuotisennuste on hieman yli 60 prosenttia. Jos potilaalla on todettu etäpesäkkeitä, viisivuotisennuste laskee reilusti (noin 15-20 prosenttiin).
Sarkoomat lähettävät etäpesäkkeitä yleensä keuhkoihin. Esimerkiksi korkean graduksen (pahanlaatuisuusaste) osteosarkooma ja Ewingin sarkooma lähettävät etäpesäkkeitä hyvin aikaisin.
Sarkoomien eri alatyyppejä on löydetty jo yli 100.
Sarkoomien diagnoosit usein viivästyvät. Oireiden epämääräisyys ja moninaisuus, sarkoomien useat eri alatyypit sekä se, että sarkoomien harvinaisuuden vuoksi terveydenhoitohenkilökunta kohtaa harvoin, jos ollenkaan, uransa aikana sarkoomaan sairastunutta, vaikeuttavat ja viivästyttävät diagnoosin saamista. Sarkoomatietoutta lisäämällä on mahdollista nopeuttaa tutkimuksiin lähtemistä sekä hoitohenkilökunnalla sarkoomaepäilyn heräämistä ja sitä kautta diagnoosien nopeutumista.
Sarkoomiin ei ole pääsääntöisesti tarjolla uusia täsmälääkkeitä. Poikkeuksena on pehmytkudossarkoomiin kuuluva ruoansulatuskanavan GIST, johon on olemassa täsmähoito.
Sarkoomat jaetaan luu- ja pehmytkudossarkoomiin. Luusarkoomat ovat pehmytkudossarkoomia harvinaisempia.
1.
Pehmytkudossarkoomia esiintyy kaikissa ihmisen pehmytkudoksissa kuten lihaksissa, ruoansulatuskanavassa, ihossa, hermostossa sekä esimerkiksi kohdussa. Yleisin esiintymispaikka on raaja.
Pehmytkudossarkooman nimen alkuosa viittaa kudokseen, jota kasvain muistuttaa. Esimerkiksi liposarkooma viittaa rasvakudokseen, leiomyosarkooma sileään lihaskudokseen ja fibrosarkooma sidekudokseen.
Vuosittain diagnosoidaan noin 200 uutta pehmytkudossarkoomaa. Viiden vuoden kuluttua 70 %:lla potilaista tauti ei ole uusiutunut.
Pahanlaatuisia pehmytkudossarkoomia on tunnistettu useita kymmeniä erilaisia alatyyppejä. Yleisimmät pehmytkudossarkoomat ovat ruoansulatuskanavan GIST, leiomyosarkooma, liposarkooma, erilaistumaton pleomorfinen sarkooma, fibrosarkooma ja synoviaalisarkooma. Kasvaessaan pehmytkudossarkoomat noudattelevat useimmiten kudosten rakenteita melko tarkkarajaisesi; ne eivät aina tunkeudu muihin kudoksiin vaan työntävät niitä sivuun.
Pehmytkudossarkooma voi uusiutua paikallisesti tai lähettää etäpesäkkeitä. Pehmytkudossarkoomat lähettävät etäpesäkkeitä yleensä keuhkoihin veriteitse. 10-20 prosentilla potilaista löytyy diagnoosivaiheessa etäpesäkkeitä, mikä pienentää eloonjäämisennustetta. Paikallisesti pehmytkudossarkoomat uusiutuvat samoin 10-20 prosentilla potilaista.
Pehmytkudossarkooman viisivuotisennuste on 61 prosenttia.
Pehmytkudossarkoomat ovat yleisempiä vanhemmilla, yli 60-vuotiailla henkilöillä. Lapsilla ja nuorilla yleisin pehmytkudossarkooma on rabdomyosarkooma, jota esiintyy aikuisilla harvoin.
2.
Pahanlaatuiset luusarkoomat muodostuvat pääosin luihin ja rustoihin. Samoin kuin pehmytkudossarkoomissa, sarkooman nimen alkuosa viittaa mistä kasvain on lähtöisin. Tavallisimpia luusarkoomia ovat luuta muodostavat osteosarkooma ja Ewingin sarkooma sekä rustoa muodostava kondrosarkooma.
Korkean pahanlaatuisuusasteen osteosarkooma ja Ewingin sarkooma lähettävät etäpesäkkeitä jo varhaisessa vaiheessa. Siksi sytostaattihoidot aloitetaan heti diagnoosin jälkeen ja niitä jatketaan mahdollisimman pian leikkauksen jälkeen.
Luusarkoomiin sairastuneet ovat yleensä joko nuoria tai yli 60-vuotiaita. Osteosarkooma ja Ewingin sarkooma ovat yleisimmät nuorten sarkoomatyypit. Niitä diagnosoidaan erityisesti 13-16 -vuotiailla. Hoitoihin liittyvät myöhäisvaikutukset ovat erityisesti tällä ryhmällä suuria. Toinen ryhmä, jossa näitä syöpiä esiintyy, ovat iäkkäämmät miehet.
Luusarkoomien ilmaantuvuus on pysynyt viime aikoina tasaisena.
Luussa yleisimmin esiintyvä pahanlaatuinen muutos on muualta elimistöstä levinneen syövän etäpesäke eikä primäärinen luusarkooma. Etäpesäkkeitä luihin lähettävät esimerkiksi rinta- ja eturauhassyöpä.
Lähteet:
Duodecim terveyskirjasto, Pehmytkudossarkoomat, 19.7.2021, Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Kaisa Sunela
Duodecim terveyskirjasto, Luusarkooma (Luusyöpä), 19.7.2021, Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Kaisa Sunela
https://www.kaikkisyovasta.fi/
Syöpärekisteri 2021: Tärkeimmät tilastoluvut