Moniammatillinen yhteistyö syöpädiagnostiikassa ja hoidon suunnittelussa

Nykyaikainen laadukas syöpien diagnostiikka ja hoito edellyttävät moniammatillista lähestymistapaa. Tätä varten erikoissairaanhoidossa keskussairaaloissa ja yliopistollisissa sairaaloissa syöpien diagnostiikkaan ja hoitoon osallistuvat erikoislääkärit kokoontuvat säännöllisesti pidettäviin moniammatillisiin suunnittelukokouksiin (eng. multidisciplinary team meeting; MDT). Tavoitteena on varmistaa, että syöpäpotilaan taudinmääritys on tehty oikein ja potilaalle voidaan sen perusteella varmistaa hoito- ja seurantasuunnitelma uusimmat hoitosuositukset huomioiden.

Tavoitteena on varmistaa paras mahdollinen hoito

Moniammatillisten kokousten, joita sarkoomien osalta kutsutaan myös sarkoomameetingeiksi tai sarkoomaryhmiksi, tavoitteena on varmistaa, että syöpäpotilaan taudinmääritys on tehty oikein ja potilaalle voidaan sen perusteella varmistaa hoito- ja seurantasuunnitelma uusimmat hoitosuositukset huomioiden. Lisäksi potilas voidaan tietyissä tilanteissa ohjata meneillään olevien lääke- tai muiden hoitotutkimusten piiriin ja varmistaa tutkimusnäyttöön perustuva diagnostinen sekä terapeuttinen hoitoketjun toiminta. Toiminnan laadun seuraaminen sekä alueellisten erojen minimointi on myös helpompaa systematisoidun lähestymistavan avulla.

Käytännössä kokouksissa varmistetaan (mahdollisesti muussa yksikössä otetun) syöpädiagnoosiin johtaneen kasvainbiopsian oikea kudosopillinen diagnoosi sekä kudosnäytteestä saatava mahdollinen lisäinformaatio (esim. kasvaimen aggressiivisuusaste tai mahdolliset jatkohoidossa hyödynnettävät kasvaimelle ominaiset geneettiset muutokset). Esimerkkinä jälkimmäisestä voisi olla rintarauhasen kasvainkudoksesta määritettävä estrogeenihormonin reseptoripitoisuus, joka voi auttaa onkologisen lääkehoidon suunnittelussa.

Radiologi arvioi, sopiiko kasvainnäytteestä annettu diagnoosi kuvantamislöydöksiin sekä kasvaimen levinneisyysasteen eli onko kyseessä paikallinen vai metastasoinut syöpä. Siten kirurgeilla ja onkologeilla on käytettävissä tarkka tieto siitä, mikä ja miten laajalle levinnyt syöpä on kyseessä. Tämän jälkeen he arvioivat, voidaanko kasvain poistaa kirurgisesti ja tarvitaanko mahdollista onkologista hoitoa (esim. solusalpaajat ja/tai sädehoito). Kokouksessa tehdään konsensuspäätös potilaan jatkohoidosta sekä seurannasta.

Osallistujat syöpätyypin ja tilanteen mukaan

Kokousten kokoonpano vaihtelee syöpätyyppien mukaan; yleensä kokouksiin osallistuvat kudosnäytediagnostiikkaa tekevä patologi ja kuvantamisesta vastaava radiologi. Kliinikoista mukana ovat ao. erikoisalan kirurgi sekä ko. kasvaimien onkologisesta hoidosta vastaava syöpätautien erikoislääkäri. Tarvittaessa kokouksissa voi olla useitakin eri kirurgian alojen edustajia (mm. plastiikkakirurgi, gynekologi, ortopedi, neurokirurgi) tai kliinisen genetiikan erikoislääkäri, mikäli kyseessä on vaikkapa perinnöllisen syöpätyypin hoito. Lisäksi kokouksissa voi olla mukana syöpien hoitoon ja hoidon koordinointiin osallistuva sairaanhoitaja, joka osallistuu potilaiden hoitoon liittyvien logististen ja muiden käytännön asioiden suunnitteluun.

Kokouksissa käsiteltävät potilaat on etukäteen ilmoitettu eri yksiköihin, joten kaikki kokoukseen osallistuvat eri alojen lääkärit ovat voineet etukäteen valmistautua näiden asioiden moniammatilliseen käsittelyyn omasta näkökulmastaan.

Moniammatillinen ryhmä seuraa ja analysoi potilaan tilannetta säännöllisesti

Jos kasvain sitten päädytään poistamaan kirurgisesti, potilaasta poistettu kasvain tutkitaan patologian laboratoriossa. Näin voidaan varmistaa koepalasta saatu kasvaindiagnoosi ja arvioida kirurgiset reunamarginaalit eli tuliko kasvain kokonaan poistetuksi riittävillä tervekudosmarginaaleilla.  

Potilastapaus käsitellään uudelleen moniammatillisessa kokouksessa, jossa arvioidaan leikkaushoidon tulos ja pohditaan onkologisten jatkohoitojen tarvetta. Potilas jää seurantaan ja hänestä tehdään muutaman kuukauden välein uusia kuvantamistutkimuksia, joiden tuloksia ja kasvaimen hoitovastetta arvioidaan säännöllisesti toistuvissa kokouksissa. Siten samat asiantuntijat kykenevät ajan kuluessa seuraamaan hoidon vaikuttavuutta ja edelleen tarvittaessa vaihtamaan hoitostrategiaa.

Kokousten määrä ja kokoonpano voivat hieman vaihdella sairaaloittain ja eri hyvinvointialueiden kesken. Peruskokoonpano on kuitenkin edellä kuvatun kaltainen ja esimerkiksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa on reilusti toistakymmentä eri kasvainryhmiä käsittelevää moniammatillista kokousta. Näistä suurin osa kokoontuu viikoittain (esim. rinta-, iho-, pehmytkudos-, imusolmuke- tai gynekologisia kasvaimia käsittelevät kokoukset). Harvinaisempien kasvainten osalta kokoukset voidaan pitää esim. kerran kuukaudessa. Kuhunkin kokoukseen osallistuvat ko. elinalueen kasvainten diagnostiikasta ja hoidosta vastaavat erikoislääkärit.

Artikkelin on kirjoittanut
Reijo Sironen
Patologian apulaisylilääkäri, dosentti, Kuopion yliopistollinen sairaala