Hanna-sisko juttelee Viljalle ollessaan yksin

Vilja ja hänen siskonsa Hanna olivat toistensa parhaat ystävät. Hanna tuntee Viljan läsnäolon vielä kuoleman jälkeenkin eikä halua päästää tunteesta koskaan irti. Hanna lupasi Viljalle, että hän selviää ja on päättänyt onnistua siinä.

Hanna kulki neljä syöpävuotta Viljan vierellä. Hannaa 12 vuotta nuorempi Vilja oli vasta elämänsä alussa, kun hän sai tietää sairastavansa pahanlaatuista syöpää.

Viljan oireiden alettua, syytä ei ensin löytynyt. Kun kasvain viimein löytyi, Hannan tuntemukset vaihtelivat epäuskosta kauhuun ja lopulta helpotukseen, kun oikea diagnoosi – osteosarkooma – varmistui. Sarkoomadiagnoosia edelsi pitkä vaihe erilaisia tutkimuksia. Syöpävuosien aikana eniten ahdisti, kun kukaan ei pystynyt kertomaan, miten asiat tulisivat lopulta etenemään. Hanna koki, että hän pystyi auttamaan Viljaa parhaiten elämällä hänen rinnallaan niin normaalia elämää kuin mahdollista.

Olisin halunnut suojella Viljaa kaikelta pahalta

Hanna ja Vilja muuttivat puoli vuotta ennen Viljan kuolemaa yhteiseen kimppakämppään. Vilja pääsi kokeilemaan itsenäisen nuoren naisen elämää, mistä oli kauan haaveillut. Asuminen ensimmäisessä omassa kodissa auttoi Viljaa pitämään ajatukset pois sairaudesta.

Tiedossa oli, että yhteistä aikaa ei olisi kovin pitkään, mutta siksi siskokset nauttivat elämästä täysillä. He sisustivat Viljan huoneen uusilla tavaroilla, vaeltelivat päämäärättömästi kaupungilla, lukivat kirjoja ja löhöilivät sohvalla.

Hanna on kiitollinen yhteisestä ajasta Viljan kanssa, ja siitä että sai olla tukena hänen viimeisinä hetkinään. Niinäkin hetkinä, kun Vilja jouduttiin kiidättämään kohtausten vuoksi ambulanssilla sairaalaan tai uni ei tullut kipujen tähden tai Vilja itki pahaa oloaan pois.

Kuolemasta puhumista siskokset eivät kaihtaneet. Omat pelot ja kuoleman lopullisuus olivat aiheina raskaita, mutta keskustelu auttoi kohtaamaan jääväämättömän. Koko perhe, Hannan ja Viljan lisäksi vanhemmat sekä sisarukset Emma ja Aapo, vietti paljon aikaa yhdessä ja käsitteli sairautta avoimesti. Perheen yhteiset hetket auttoivat kohtaamaan lohduttomia tunteita.

Ikävä Viljan ääntä ja halauksia

Viljan kuolemasta on kulunut kaksi vuotta. Siskon ja parhaan ystävän menettäminen jätti tyhjän aukon Hannan elämään. Hanna kaipaa eniten yhteistä hulluttelua, samojen kiinnostuksen kohteiden ruotimista ja ihan vaan päivittäistä tiivistä yhteydenpitoa – läsnäoloa ja iloista puheensorinaa yhteisellä sohvalla.

Hanna toivoo, että ihmiset eivät välttelisi surua aiheuttaneita puheenaiheita tai katsoisi säälivästi, kun kohtaavat läheisen menettäneen ihmisen. Vilja on osa Hannan elämää ja hän haluaa jakaa heidän yhteisiä kokemuksiaan kohdatessaan ihmisiä. Ikävintä on, jos joutuu miettimään mitä sanoa, voiko puhua muille Viljasta. Asioiden sanoittaminen ja kyyneleet ovat osa lohdutusta.

Mitä harvinaisempi syöpä, sitä vähemmän tutkimusta, ja sitä vähemmän mahdollisuuksia selvitä

Viljan diagnoosin varmistuttua, Hannalla meni pitkään ymmärtää, että Vilja ei ehkä selviä. Hanna sanoi sanan syöpä ensimmäisen kerran vasta kuukausi Viljan kasvaimen varmistuttua pahanlaatuiseksi. Syöpä-sanan käyttäminen tuntui vieraalta nuoren ihmisen ollessa kyseessä.

Viljan sairastama sarkoomasyöpä on niin harvinainen, että Hanna ei muista kuulleensa sanaa aiemmin. Hannan perhe perusti Viljan kuoleman jälkeen Vilja Linnean Sarkoomarahaston, jonka tarkoituksena on nostaa sarkoomien tunnettuutta ja tukea sarkoomatutkimusta. Hanna haluaa lisätä sarkoomatietoisuutta, ja toivoo, että pystyy omalla toiminnallaan estämään sen, ettei yksikään isosisko joutuisi katsomaan sivusta, kun oma pikkusisko kuolee.

Hanna on palannut takaisin rakkaan harrastuksen pariin ja virkkaa pieniä eläimiä pikkusiskonsa pikkupojille, myy niitä instagramissa ja välillä myyjäisissä. Hanna suunnitteli ja virkkaa Valoisa-maskotteja Sarkoomarahastolle. Päivä kerrallaan valo on palannut elämään. Yhteinen aika Viljan kanssa opetti arvostamaan pieniäkin iloja. Pienet vastoinkäymiset eivät enää pysty kaatamaan Hannan maailmaa. Ja aina voi iloistaan ja murheistaan jutella Viljalle.